Maakuntatunnukset

Pohjois-Karjalan maakunnan vaakuna


Heraldinen selitys
 
Punaisessa kentässä kultainen kruunu ja sen alapuolella kaksi esiin työntyvää, toisiaan vastaan iskevää käsivartta, joista oikea, haarniskoitu pitelee miekkaa ja vasen, rengaspanssarin peittämä paljaassa kädessä käyrää sapelia; kaikki hopeaa; paitsi aseiden kahvat ja haarniskan liitosvanteet kultaa. Kulta kilven kentässä korvataan keltaisella ja hopea valkoisella.

Vaakunan käyttöön tai esittämiseen tarvitaan Pohjois-Karjalan maakuntaliiton lupa.

 

Maakuntalippu


Pohjois-Karjalan maakuntalippu on virallinen lippu. Sen on hyväksynyt maakuntahallitus. Lippu on vihitty käyttöön 8.6.1997.

Pohjois-Karjalan maakuntalippua tulee kohdella ja kunnioittaa samalla tavalla kuin Suomen lippua. Maakuntalipun käytöllä korostetaan kuuluvuutta Pohjois-Karjalan maakuntaan, jonka muodostavat alueen asukkaat, kunnat, yhteisöt ja yritykset. Mainittujen tahojen toivotaan käyttävän maakuntalippua kaikissa tilaisuuksissa, joissa halutaan korostaa ja kunnioittaa Pohjois-Karjalaan kuulumista.

 

Maakuntaviiri


Viirin heraldiikka pohjautuu maakuntalippuun. Viiriä käytetään isännänviirinä ilmaisemaan läsnäoloa.

 

Maakuntatunnukset

 

Karjalanruusu (Rosa acicularis)

Karjalanruusu on Pohjois-Karjalan maakuntakukka. Se tunnetaan suorista neulapiikeistään, joita on tiheässä myös kukallisissa versoissa. Karjalanruusun erikoisuutena ovat pitkät maarönsyt. Niinpä se ei kasva yksittäisinä pensaina vaan laajoina pensaikkoina. Karjalanruusun kukat ovat vaaleanpunaisia ja kiulukat pitkänomaisia. Kukkaperissä on nystykarvoja.

Laji on levinnyt laajalti Siperiaan ja Pohjois-Amerikkaan. Suomessa sitä on runsaasti vain Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa. Sitä tapaa kosteissa lehdoissa ja rehevissä korvissa. Karjalanruusua viljellään myös puutarhoissa.

(Kuva Markku Tano)

 

Käki (Cuculus canorus)

Käki on Pohjois-Karjalan maakuntalintu. Käki on yleinen koko maassa, mutta se yhdistetään usein Karjalaan. Käki on arka lintu ja sitä pääsee näkemään vain harvoin, mutta ääni on kaikille tuttu kukunta.

Pesintätapansa vuoksi käkeen on liitetty paljon taruja ja uskomuksia. Käki on Suomessa ainut lintulaji, joka munii toisten lintujen pesiin ja jättää jälkikasvunsa näiden hoidettavaksi. Käen niin sanottu isäntälaji on usein leppälintu.


Ulkonäöltään käki tuo mieleen haukan. Käki viihtyy puoliavoimissa maastoissa ja kuivilla mäntykankailla. Ruumiin pituus on hieman yli 30 senttiä.

(Kuva Arto Juvonen)

 

Vuolukivi

Vuolukivi on Pohjois-Karjalan maakuntakivi. Vuolukivi on pehmeä (kynsi naarmuttaa), rasvaisen liukas, vihertävän, sinertävän tai kellertävän harmaa, hienorakeinen kivilaji. Vuolukivi sisältää aina runsaasti talkkia ja vaihtelevan määrän karbonaattia, serpentiiniä, kloriittia ja muita mineraaleja.

Vuolukivi syntyi yli kaksi miljardia vuotta sitten. Vuolukiveä voi hyödyntää erilaisissa tuotteissa, sillä se omaa ainutlaatuisen kyvyn varata tehokkaasti kuumaa tai kylmää, luovuttaen sen hitaasti ympäristöönsä. Tästä syystä sitä käytetään muun muassa tulisijojen rakennusaineena ja rakennuskivenä yleensäkin. Suomen tärkeimmät esiintymät sijaitsevat Juuassa ja Polvijärvellä.

(Kuva Jari Väätäinen/GTK)

 

Järvilohi (Salmo salar saimensis)

Järvilohi on Pohjois-Karjalan maakuntakala. Järvilohi on relikti eli merilohi, joka on jäänyt jääkauden jälkeen makean veden vangiksi. Järvilohi oli vähällä kuolla sukupuuttoon. Viime hetkellä emokaloja onnistuttiin pyytämään sen verran, että viljely onnistui. Viljeltyjä järvilohia on istutettu lukuisiin Järvi-Suomen järviin. Suomessa järvilohta voi tavata luonnonvaraisena ainoastaan Vuoksen vesistössä.

Järvilohen ulkonäkö on samantapainen kuin merilohella, mutta väri on tummempi, ruumiin muoto ei ole yhtä solakka ja pyrstöevän lovi ei ole yhtä syvä. Muikku ja kuore kuuluvat pääravintoon sekä silloin tällöin myös ahvenet ja salakat.

(Kuva Ismo Kolari)


Karjalaisten laulu


Suloisessa Suomessamme
Oisko maata armaampaa,
Kuin on kaunis Karjalamme,
Laulun laaja kotimaa !

:,: Lauluna sen kosket kuohuu,
järven aallot loiskuaa,
säveleitä salot huokuu,
ikihongat humajaa :,:

Ei oo meillä rikkautta
Eikä maamme viljavaa,
Vaan on laulun runsautta
Kylvämättä kasvavaa;
:,: sit` ei pane idän halla,
eikä pohjan pakkaset,
se ei sorru sortamalla,
sitä ei lyö rakehet :,:

Konsa vaino Suomeamme
Kovin kourin koittelee,
Silloin kurja Karjalamme
Suomen surut soittelee,
:,: ja kun onnen päivän koitto,
Suomelle taas sarastaa,
Silloin riemun suurin soitto,
Karjalasta kajahtaa ! :,:

Säveltäjä ja sanoittaja: P.J. Hannikainen