Kaivostoiminnan kasvu testaa kestävyyden käytännössä

Mineraalitalous on yksi Pohjois-Karjalan maakuntaohjelman kärkialoista. Maakunnassa on kansainvälistä osaamista erityisesti kaivannaisalan teknologiassa ja kiertotaloudessa. Kaivostoiminnan laajentuessa yhä tärkeämmäksi nousee myös se, miten toiminta sovitetaan yhteen ympäristön ja paikallisyhteisöjen kanssa. Ilomantsissa tätä suhdetta rakennetaan tilanteessa, jossa Endomines suunnittelee Karjalan kultalinjalle merkittävää kasvua.

Lokakuisen auringon viimeiset rippeet valaisevat puiden latvoja Ilomantsin kirkonkylällä. Pääkadulla Pogostantiellä on rauhallista, mutta Katri Valan tie on yllättäen tukossa autoista. Kaivosyhtiö Endominesin tupailta on houkutellut Kotimäen Pitotuvan täyteen.

– Ihmisiä kiinnostavat vedet. Se on ymmärrettävää, koska täällä on paljon sekä vakituisia että vapaa-ajan asuntoja vesistöjen äärellä. Vesien mukana toiminnan mahdolliset vaikutukset voivat ulottua laajalle alueelle. Melu ja pölyhaitat puolestaan ovat luonteeltaan paikallisia ja väliaikaisia, sanoo vastuullisuuspäällikkö Heliminna Modig, jonka päätehtävänä on huolehtia vesienhallinnasta Endominesin Ilomantsin kaivoksilla.

Ilomantsin Pampalossa kultaa koelouhittiin jo 1990-luvulla, ja varsinainen kaivostuotanto käynnistyi vuonna 2011. Ympäristövaikutukset eivät ole aina olleet samalla tavalla keskiössä kuin nykyisin.

– Aika ja arvot ovat erilaiset. Toimenpiteet, jotka ennen olivat sallittuja tai yleisesti hyväksyttyjä, eivät täytä nykyisiä ympäristövaatimuksia. Vielä 1980-luvulla joissakin kaivoksissa rikastushiekka voitiin ajaa suoraan vesistöihin. Tavoitteenamme on, että Eteläisellä kultalinjalla vesistöihin johdettava vesi on niin puhdasta, ettei se heikennä niitä ja niiden ekosysteemejä, Modig vakuuttaa.

Toiveita elinvoimasta

Tupaillassa ei kuulla puheita eikä katsota kalvosulkeisia. Sen sijaan ihmiset kiertävät neljällä infopisteellä, joiden aiheina ovat tuotanto, Eteläisen kultalinjan kehitys, ympäristöasiat ja malminetsintä.

Ilomantsilaiset Airi ja Reijo Kamppuri (pääkuvassa) kertovat tulleensa paikalle uteliaisuudesta. He suhtautuvat kaivostoimintaan myönteisesti.

– Jos täällä ei ole yrityksiä, niin ei ole töitäkään. Mineraaleja tarvitaan ja täällä niitä on. Meidän pitäisi vaan laittaa tyhjät talot esittelyyn ja myyntiin kaivoksen työntekijöille. Onhan tänne jo muuttanutkin ihmisiä, Airi kertoo.

Myös kunnanhallituksen puheenjohtaja Eila Piippo (kesk.) näkee kaivostoiminnan laajenemisen elinvoimakysymyksenä.

– Kerrannaisvaikutukset ovat merkittävät, se pitää muistaa. Ymmärrän, että toiminta aiheuttaa myös huolta ympäristön puolesta, mutta kaivostoimintaa tehdään nykypäivän normeilla ja kunnan tehtävä on huolehtia elinvoimasta. Tämä on myös koko maakunnan etu.

Panokset kasvavat, sillä Endomines suunnittelee toimintansa voimakasta laajentamista. Eteläisen kultalinjan tavoitteena on uusien louhosten avaaminen ja tuotannon käynnistäminen noin vuonna 2030. Samalla yhtiö tutkii mahdollisuuksia kullan lisäksi volframin ja molybdeenin tuotantoon.

Lumimuutos ei lämpene laajennusaikeille

Endominesin yhteistyöryhmään mukaan kutsuttu Osuuskunta Lumimuutos suhtautuu Eteläisen kultalinjan suunnitelmiin kriittisesti. YVA-ohjelmasta antamassaan lausunnossa osuuskunta esittää ensisijaiseksi vaihtoehdoksi sitä, ettei kaivoshanketta toteuteta.

Keskeinen huoli liittyy vesiin, ja osuuskunta katsoo, että YVA-ohjelman luontoselvityksissä on puutteita. Lumimuutoksen mukaan merkittäviä louhinta-, sivukivi- ja rikastushiekka-alueita on suunniteltu vedenjakajille ja useiden valuma-alueiden risteyskohtiin. Toiminnan vaikutukset voisivat siis ulottua yksittäisiä kaivosalueita laajemmalle.

Lumimuutos on hankkinut eteläisen kultalinjan vaikutuspiiristä yli 770 hehtaaria metsiä, soita ja muita luontokohteita ennallistettaviksi. Osuuskunnan mukaan kaivostoiminta olisi ristiriidassa Koitajoen valuma-alueella jo tehtyjen ja suunniteltujen ennallistamis- ja suojeluinvestointien kanssa.

– Mielestämme ennallistaminen on varteenotettava vaihtoehto myös taloudellisesti, koska se tuottaa merkittäviä hyötyjä, työpaikkoja ja pitkäaikaisia tuloksia taloudessa esimerkiksi matkailussa. Kaivostoiminta on kertaluonteista taloutta, joka jättää vain haitat, osuuskunnan puheenjohtaja Tero Mustonen sanoo.

Osuuskunta vaatii myös kaivoksen pitkäaikaisten ympäristövastuiden ja niiden kustannusten nykyistä perusteellisempaa arviointia.

Vuoropuhelua ja tiedonvaihtoa

Kaivoslaki velvoittaa kaivosluvan haltijan järjestämään yleisölle avoimen tilaisuuden kerran vuodessa. Endomines on järjestänyt tupailtojaan lakisääteistä vähimmäistasoa useammin, 2–4 kertaa vuodessa. Lisäksi yhtiö toteuttaa muun muassa asukaskyselyjä.

Kolmesti on ehtinyt kokoontua myös yhteistyöryhmä, jossa ovat edustettuina edellä mainitun Lumimuutoksen lisäksi muun muassa Ilomantsin luonnonystävät, kunta, viranomaisia, elinkeinoelämän ja aluekehityksen toimijoita, maanomistajia, metsästys- ja kalastusseuroja ja kylien edustajia.

Maanantaina 19. lokakuuta järjestettyyn yhteistyöryhmän kokoukseen oli kutsuttu myös paikallislehti Pogostan Sanomien päätoimittaja Suvi Palosaari, joka teki tilaisuudesta tuoreeltaan uutisen otsikolla ”Hurja työllisyyspaukku maakuntaan”. Toteutuessaan tulevien louhosten avaaminen voisi yhtiön arvioiden mukaan kasvattaa henkilöstömäärän nykyisestä vajaasta sadasta noin 400:aan.

Palosaaren kokemus on, että yhtiön yhteisöviestintä on avointa ja toimittajat pääsevät tekemään juttuja matalalla kynnyksellä. Se ei tarkoita sitä, etteikö kaivostoiminta jakaisi mielipiteitä. Paikallislehden Facebook-seinällä aihe on kuumentanut tunteita niin paljon, että keskusteluja on jouduttu sulkemaan asiattoman puheen takia.

– Meitäkin on syytetty kaivoslehdeksi. Olen sanonut, että kun täällä on kaivos, niin totta kai me siitä kerrotaan, Palosaari sanoo.

Endominesin viestintäjohtaja Anni Turpeisen mukaan sidosryhmien tiedontarve pitää ottaa vakavasti. Esimerkiksi syksyn tupailtojen ajankohtaa siirrettiin, jotta tilaisuuksiin ehdittiin saada tuoreimmat Hattujärven kalatulokset.

– Näissä tilaisuuksissa pitää olla oikeasti kerrottavaa, Turpeinen sanoo.

Voiko teknologia ratkaista ympäristöhaasteita?

Kestävä mineraalitalous on myös huipputeknologiaa. Tuhannen taalan kysymys on, kuinka arvokkaat mineraalit saadaan talteen mahdollisimman tehokkaasti samalla, kun veden ja energian käyttöä sekä toiminnasta syntyviä jätteitä ja muita ympäristövaikutuksia vähennetään.

Tätä ratkotaan Outokummun GTK Mintecissä, jota on uudistettu viime vuosina mittavasti. Jo toteutetut laboratorioiden, tutkimuslaitteistojen ja kaivannaisjätteiden kenttätestausympäristön uudistukset sekä vuonna 2028 käyttöön otettava uusi koetehdas ovat arvoltaan noin 110 miljoonaa euroa.

Investoinnit vahvistavat tutkimus- ja kehittämisvalmiuksia muun muassa mineraalien tehokkaassa talteenotossa, teollisuuden sivuvirtojen hyödyntämisessä, prosessivesien hallinnassa sekä vettä ja energiaa säästävien rikastusmenetelmien kehittämisessä.

GTK Mintecin kehittämää teknologiaa tullaan käyttämään ensimmäisten joukossa Ilomantsissa. Mintecissä valmistellaan Endominesin kuivaläjitykseen koetta.

– Voimme Pohjois-Karjalassa olla todella ylpeitä GTK Mintecin merkittävästä roolista mineraalialan tulevaisuuden rakentajana. Kyseessä on maakunnan suurin TKI-investointi, jonka ympärille uskon rakentuvan myös muuta yritystoimintaa ja aktiivisuutta. Globaalissakin tarkastelussa tutkimusyksikkö on hyvin ainutlaatuinen ja on eittämättä yksi meidän kovimpia osaamisaloja, kertoo Pohjois-Karjalan maakuntaliiton elinkeino- ja innovaatioasiantuntija Maarit Siitonen.

Millaista mineraalitaloutta haluamme?

Pohjois-Karjalan maakuntaliitossa valmistellaan kestävän mineraalitalouden tiekarttaa, jonka tarkoituksena on antaa kokonaiskuva tilanteesta sekä tukea alan kehittymistä ja kasvua.

Kehittämisen teemoja ovat kestävyys, tutkimuslähtöisen tiedon hyödyntäminen ja innovaatiovetoinen kasvu. Maakunnan alueelliset mahdollisuudet ja kehitystavoitteet halutaan viedä käytännön tekemiseksi.

Tiekartan laatiminen on osa Interreg Europe -ohjelman rahoittamaa kansainvälistä EUMINDA-hanketta, jossa pureudutaan mineraalialan oikeudellisiin kysymyksiin, sosioekonomisiin tekijöihin sekä kestävyyteen. Pohjois-Karjalasta mukana on maakuntaliiton lisäksi Itä-Suomen yliopisto.

– Teknologinen kehitys on aivan olennaista kestävämmän mineraalitalouden edistämiselle. Samalla on kuitenkin aivan yhtä tärkeää pohtia, millaista mineraalitaloutta Pohjois-Karjalassa halutaan ylipäätään kehittää eli miten hyödyt ja haitat jakautuvat ja miten eri näkökulmat tulevat aidosti kuulluiksi. EUMINDA-hankkeessa tarkastellaan tätä kokonaisuutta laajasti, hyödynnetään muiden eurooppalaisten alueiden kokemuksia ja tunnistetaan yhdessä ne asiat, joihin maakunnassa olisi tärkeintä keskittyä lähivuosien aikana. Työn edetessä onkin ollut hienoa huomata, kuinka monipuolista osaamista, verkostoja ja ideoita meiltä löytyy jo ennestään, sanoo projektipäällikkö Mia Rouvinen.

Kirjoittaja: Sami Tolvanen, viestintäpäällikkö, Pohjois-Karjalan maakuntaliitto

Lisätietoja