Metsä­ta­louden murros haastaa Suomen – metsän­käyttöä on monipuolistettava

Joensuussa 8. ja 9. syyskuuta pidet­tävän Silva-metsänäyttelyn yhtenä teemana on puun uudet innovaa­tiot ja luonnon­tuot­teiden kasvava kysyntä. Pohjois-Karjalan maakun­ta­liitto on juuri julkaissut verkko­si­vuil­laan tutkittua tietoa ilmas­to­kes­tä­västä metsän­hoi­dosta. Selvi­tyk­sessä kerro­taan myös hiili­nie­luista ja ‑varas­toista ja niiden merki­tyk­sestä kestä­vässä metsätaloudessa.

Ilmas­to­ta­voit­teet, metsien monimuo­toi­suuden turvaa­minen, ilmas­ton­muu­toksen vaikutus metsiin ja uuden liike­toi­minnan kehit­tä­minen muodos­tavat yhtälön, johon Suomen on löydet­tävä ratkaisu.

- Energia­mur­rosta seuraa metsä­ta­louden murros. Metsä­ta­louden murros ei tarkoita puuntuo­tannon lopet­ta­mista vaan sen mahdol­lis­ta­mista yhdessä muiden metsän­käyt­tö­muo­tojen kanssa, sanoo metsä- ja ilmas­to­asian­tun­tija Sari Koivula Pohjois-Karjalan maakuntaliitosta.

Murrok­sessa metsä­no­mis­ta­jille on pystyt­tävä tarjoa­maan tukea erilai­siin tapoihin saada tuloa metsis­tään. Metsä­no­mis­taja päättää, mitä haluaa painottaa ja minkä­laisen paletin itsel­leen kokoaa.

- Onko se sitten puuntuo­tantoa tai tulojen saamista metsän tai sen osan vuokraa­mi­sesta esimer­kiksi matkai­lu­yri­tyk­selle tai luonno­nan­ti­mien hyödyn­tä­jälle. Metsä­no­mis­ta­jalla tulisi olla mahdol­li­suus saada tuloja myös hiilen­si­don­nasta ja ‑varas­toin­nista ja monimuo­toi­suuden ylläpi­tä­mi­sestä. Tässä vaiheessa valmiita malleja ei ole ja vaatii varmasti mietti­mistä, että miten korva­taan vaikkapa se, että jokin uhana­lainen hyönteinen tai kasvi säilyy metsässä, Koivula kertoo.

- Ilmas­to­kes­tävän metsän­hoidon ja ‑talouden periaat­teiden todel­linen jalkaut­ta­minen käytän­töön mahdol­lis­taisi osaltaan näiden seikkojen yhteen­so­vit­ta­mi­sessa. Myös jalos­tusas­teen nosta­minen pitää viedä juhla­pu­heista käytän­nöksi ja laajentaa se puuma­te­ri­aalin lisäksi muihin metsästä saata­viin aineel­li­siin ja aineet­to­miin hyödyk­kei­siin ja palveluihin.

Oma lukunsa on maankäytön tarpeet.

- Puuntuo­tanto, hiilen­si­donta, monimuo­toi­suus. Mikä näistä on tärkein säilyttää metsäpinta-alan mahdol­li­sesti pienen­tyessä raken­ta­misen tieltä? Kuka tekee päätökset ja mikä on oikeu­den­mu­kainen tapa ratkaista asia?

Koivulan näkemys on, että Suomella edelleenkin mahdol­li­suus elää metsästä, mutta se edellyttää uuden­laisen ajattelun muutta­mista toimin­naksi ja metsä­ta­louden näkemistä laajemmin.

— On parempi olla edellä­kä­vijä ja ratkai­sujen tarjoaja kuin osa ongelmaa. Näitä asioita tullaan käymään läpi tulevai­suu­dessa ja jollemme me sitä keskus­telua käy ja tee päätöksiä, niitä tullaan tekemään meidän puolestamme.

Metsien hoidon ja käytön ilmas­to­kes­tä­vyys ‑selvitys on laadittu Itä-Suomen yliopiston apulais­pro­fes­sori Antti Kilpe­läisen johdolla.