Metsä­bio­ta­louden arvon­lisä ratkaisee Pohjois-Karjalan tulevaisuuden

Suuri osa Pohjois-Karjalan metsä­bio­ta­louden tuotan­nosta perustuu edelleen suhteel­lisen matalan jalos­tusas­teen tuottei­siin, kirjoittaa maakun­ta­liiton metsä- ja ilmas­to­asian­tun­tija Sari Koivula.

Pohjois-Karjalan maa-alasta 89 % on metsää ja olemme siten Suomen kolmen metsäi­simmän maakunnan joukossa. Metsiemme kasvu on Suomen huippu­kastia yli 9 miljoonan kuutio­metrin vuosi­kas­vulla (Luonnon­va­ra­kes­kuksen metsä­va­ra­tiedot 2024).

Metsät ovat siten keskeinen osa maakunnan taloutta, teolli­suutta, osaamista ja identi­teettiä. Metsä on meille paljon enemmän kuin maisema ja virkis­tyksen lähde, se on työpaik­koja, yrityksiä, vienti­tu­loja, tutki­musta, inves­toin­teja ja tulevai­suuden mahdollisuuksia.

Siksi onkin huoles­tut­tavaa, että metsä­bio­ta­louden ja puuta­varan valmis­tuksen korkeamman jalos­tusarvon ja arvon­lisän toimia­lojen liike­vaihto on viime aikoina laskenut. Pudotus ei ehkä ole dramaat­tinen, mutta siihen pitää kiinnittää huomiota.

Samaan aikaan metsä­ta­louden ja puunkor­juun sekä puunsa­hauksen, höyläyksen ja kylläs­tyksen liike­vaihto on kasvanut. Ne ovat maakun­nalle tärkeitä ja vakaita toimia­loja, mutta niiden tuottama arvon­lisä jää usein verrat­tain matalaksi.

Juuri tässä on Pohjois-Karjalan metsä­bio­ta­louden tulevai­suuden ydin: miten saamme enemmän hyötyä samasta puuraaka-aineesta? Miten voimme nostaa jalos­tusas­tetta niin, että suurempi osa tuotannon arvosta jää Pohjois-Karjalaan?

Metsä on edelleen Pohjois-Karjalan talouden kivijalka

Pohjois-Karjalassa metsällä on edelleen poikkeuk­sel­lisen suuri merkitys elinkei­nona ja hyvin­voinnin tuotta­jana. Maakunnan metsä­no­mis­tuk­sesta 47 prosenttia on yksityisten omistuk­sessa ja 23 prosenttia yritysten hallussa.

Metsät eivät siis ole vain kansal­lista omaisuutta tai globaalia hiili­nie­lu­po­li­tiikkaa, vaan suoraan tuhan­sien pohjois­kar­ja­laisten toimeen­tu­loon liittyvä kysymys. Tunnus­lu­kuja vuodelta 2022:

• Maakunnan metsä­ta­lous ja puuta jalos­tava teolli­suus maksoivat yhteisö- ja ansio­tu­lo­ve­roja noin 53 miljoonaa euroa. Maakun­tien keskiarvo oli 58 miljoonan euroa. (Rahaa ja työtä metsistä – talouden perus­tiedot, Tapio 2025)
• Metsä­alan tuotos oli 1 977 miljoonaa euroa, kun maakun­tien keskiarvo oli 1 810 miljoonaa euroa.
• Arvon­lisä oli 655 miljoonaa euroa, mikä oli selvästi maakun­tien keskiarvoa, 539 miljoonaa euroa, korkeampi.
• Metsä­alan inves­toinnit olivat 103 miljoonaa euroa, kun maakun­tien keskiarvo oli 137 miljoonaa euroa.
• Metsäala työllisti 3 669 henkilöä, mikä on hieman enemmän kuin maakun­tien keskiarvo, 3 480 henkilöä.
• Metsä­sek­torin merkitys osuus arvon­li­säyk­sestä on 10,8 % ja osuus työlli­sistä: 5,5 %. Vertai­lu­lu­kuna annetaan Suomen vastaavat luvut 4,5 % ja 2,7 %. (Metsien ja metsä­sek­torin muutos, hiili­tase ja hakkuu­mah­dol­li­suudet: Maakun­nit­taiset tarkas­telut: Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnat sekä Etelä-Karjala, Luonnon­va­ra­keskus, 2024)

Mitä näistä luvuista voidaan päätellä?

Ensin­näkin sen, että Pohjois-Karjala on edelleen erittäin vahva metsä­maa­kunta. Metsäala tuottaa täällä enemmän kuin monessa muussa maakun­nassa. Metsä­sek­torin vaikutus alueta­lou­teen on poikkeuk­sel­lisen suuri.

Toiseksi ne kertovat myös raken­teel­li­sesta haasteesta. Vaikka tuotoksen määrä on korkea, inves­toinnit jäävät maakun­tien keskiarvoa matalammiksi.

Jos tuotanto on suurta mutta inves­toin­ti­taso suhteel­lisen matala, se voi kertoa siitä, että toimia­la­ra­kenne painottuu edelleen melko perin­tei­seen tuotan­toon. Toisin sanoen tuotamme paljon, mutta emme välttä­mättä vielä riittä­västi kaikkein korkeimman jalos­tusas­teen tuotteita. 

Olemmeko edelleen bulkki­ta­varan tuottajia?

Kysymys voi kuulostaa kärjis­tä­vältä, mutta sitä on uskal­let­tava pohtia.

Metsä­teol­li­suuden perusraaka-aineet ovat tärkeitä tuotteita, eikä niiden merki­tystä pidä vähätellä. Mutta samaan aikaan suuri osa tuotan­nosta perustuu edelleen suhteel­lisen matalan jalos­tusas­teen tuotteisiin.

Korkean arvon­lisän tuotteissa tilanne on toinen. Kun puusta valmis­te­taan esimer­kiksi bioke­mi­kaa­leja, tekstii­li­kui­tuja, biokom­po­siit­teja, puura­ken­ta­misen erikois­tuot­teita, biohiiltä, korkean tekno­lo­gian koneita, digitaa­lisia metsä­pal­ve­luja ja kaksois­käyt­tö­tek­no­lo­giaa, ei kilpailu enää perustu pelkäs­tään raaka-aineen hintaan. Se perustuu osaami­seen, innovaa­tioihin, laatuun ja teknologiaan.

Voimme siis kilpailla osaami­sella ja älykkäällä jalos­tuk­sella. Meillä on näistä jo runsaasti loistavia esimerk­kejä. Itä-Suomen yliopisto tutkii ja kehittää yhdessä yritysten kanssa bioke­mi­kaa­lien ja muiden sivuvir­roista saata­vien tuotteiden mahdol­li­suuksia. Karelia-ammattikorkeakoulu on edellä­kä­vijä ilmas­to­kes­tä­vien raken­nus­rat­kai­sujen alalla ja Luonnon­va­ra­keskus tuottaa maail­man­luokan digitaa­lista metsävaratietoa.

Arvon­lisä näkyy yritysten kannattavuudessa

Korkeampi jalos­tusaste ei ole vain strate­ginen tavoite tai alueke­hit­tä­misen muoti­sana. Se näkyy suoraan yritysten tulok­sessa. Mitä enemmän tuottee­seen sisältyy tekno­lo­giaa, tutki­musta, designia, palvelua tai erityis­osaa­mista, sitä korkeampi on yleensä myös tuotteen kate.

Jos puu myydään raaka-aineena, maakunta ja yritys saa vain pienen osan lopul­li­sesta arvosta. Mutta jos samasta puusta syntyy korkean jalos­tusas­teen tuotteita, suurempi osa arvosta jää alueelle yritysten liike­vaih­tona, palkkoina, inves­toin­teina ja verotuloina.

Tämä näkyy myös työlli­syy­dessä. Mutta olennaista ei ole vain työpaik­kojen määrä, vaan myös niiden laatu ja tulevai­suuden kestä­vyys. Korkeamman jalos­tusas­teen yritykset tarvit­sevat entistä enemmän tutki­joita, insinöö­rejä, ohjel­mis­to­ke­hit­täjiä, laboratorio-osaajia, vientio­saajia, kierto­ta­louden asian­tun­ti­joita ja tuotannon kehit­täjiä. Arvon­lisän kasvu siis synnyttää myös korkeamman osaamisen työpaikkoja.

Sivuvirrat voivat olla uusi kultakaivos

Arvon­lisän nosta­minen on myös kestä­vyyden näkökul­masta välttä­mä­töntä. Jos samasta puumää­rästä pysty­tään tuotta­maan enemmän talou­del­lista hyötyä, ei painetta metsien käytön jatku­vaan kasvat­ta­mi­seen synny samalla tavalla. Korkeampi arvon­lisä voi siis olla myös keino sovittaa yhteen talous, ilmasto ja luonnon monimuotoisuus.

Ehkä kaikkein suurin hyödyn­tä­mätön mahdol­li­suus liittyy puun sivuvir­toihin. Perin­tei­sesti metsä­teol­li­suuden sivuvir­toja on käytetty esimer­kiksi energian­tuo­tan­nossa, mikä on sinänsä järkevää. Mutta tulevai­suu­dessa sivuvir­roista voidaan valmistaa paljon enemmän.

Biohiili on tästä hyvä esimerkki. Joensuu Biocoalin konkurssi nosti esiin tärkeän kysymyksen: miten puuraaka-aineen käyttö voidaan tehdä kannat­ta­vaksi tilan­teessa, jossa laaduk­kaan puun hinta nousee? Yksi vastaus löytyy juuri sivuvir­roista ja kiertotaloudesta.

Jos biohiilen, biokaasun, bioke­mi­kaa­lien tai muiden uusien tuotteiden valmis­tuk­sessa pysty­tään hyödyn­tä­mään nykyistä enemmän kuorta, purua, haketta, teolli­suuden jäännös­vir­toja ja metsän­hoidon sivuvir­toja syntyy enemmän arvoa ilman, että raaka­puuta tarvitsee käyttää yhtä paljon. Tämä on resurs­si­vii­sautta parhaim­mil­laan ja samalla myös liiketoimintaa.

Kierto­ta­lous ei ole vain ympäris­tö­po­li­tiikkaa tai ilmas­to­kes­kus­telua. Se on ennen kaikkea uuden sukupolven teollisuuspolitiikkaa.

Osaaminen on todel­linen kilpailuetu

Pohjois-Karjalan todel­linen kilpai­luetu ei lopulta ole pelkkä puu vaan osaaminen.

Itä-Suomen yliopisto tuottaa korkea­ta­soista tutki­musta muun muassa metsien käytöstä, ilmas­to­vai­ku­tuk­sista, bioma­te­ri­aa­leista, metsä­ter­vey­destä ja hiili­nie­luista. Karelia ja Riveria puoles­taan tuovat mukaan käytännön sovel­ta­misen, yrity­syh­teis­työn ja pilotoinnin. Luonnon­va­ra­keskus tarjoaa tutki­mus­tietoa metsien kasvusta, biomas­soista ja uusista tuotan­to­rat­kai­suista. Euroopan metsäins­ti­tuutti tarjoaa kansain­vä­listä osaamista ja arvok­kaita verkos­toja ja ympäris­tö­keskus tuo mukaan arvok­kaat ympäristönäkökulmat.

Kun tähän yhdis­te­tään yritykset, syntyy kokonai­suus, jolla voidaan aidosti nostaa maakunnan jalos­tusarvoa. Tätä osaamista pitäisi hyödyntää vielä nykyistä kunnianhimoisemmin.

Kansain­vä­lisiä verkos­toja ja pilotoin­tiym­pä­ris­töjä tulee vahvis­ta­maan Luken, yliopiston, ammat­ti­kor­kea­koulun ja Riverian yhtei­sesti suunnit­te­lema ja toivot­ta­vasti pian toteu­tet­tava tekno­lo­gia­keskus. Se tarjoaa tilat monia­lai­selle ja eri osaami­sas­teet yhdis­tä­välle innovaa­tioiden ja osaamisen kehit­tä­mi­selle yhdessä yritysten kanssa. 

Rohkeasti uuteen myötämäkeen

Pohjois-Karjalassa on vahvuuksia, mutta nyt tarvi­taan myös rohkeutta inves­toida uusiin avauk­siin, pilotoin­teihin ja korkean jalos­tusas­teen liiketoimintaan.

Juuri nyt ratkais­taan, jääkö Pohjois-Karjala bulkkiraaka-aineen tuotta­jaksi vai nouseeko se korkean arvon­lisän metsä­bio­ta­louden kansain­vä­li­seksi edelläkävijäksi.

Ja ehkä juuri nyt, kaikkien globaa­lien epävar­muuk­sien keskellä, olemme uuden myötä­mäen alussa.

Lisätie­toja