Vuorovaikutus, yhteistyö ja brutaali avoimuus ovat tärkeä osa kestävämmän mineraalitalouden kehittämistä

Kestävän mineraalitalouden rakentaminen vaatii teknologista kehitystä, vastuullista liiketoimintaa ja vaikuttavaa ympäristönsuojelua. Mutta yhtä lailla se vaatii oikeudenmukaisuutta, vuorovaikutusta ja yhteistyötä.

Lokakuun 2026 lopulla ajoimme viestintäpäällikkömme Sami Tolvasen kanssa Ilomantsin perinteikkäiden maisemien halki, suuntanamme alueella kultakaivostoimintaa harjoittavan Endominesin tupailta.

Tarkoituksenamme oli kuunnella paikallaolijoiden ajatuksia ja saada tarkempaa tuntumaa siihen, kuinka kunnassa suhtaudutaan kehittyvään kaivostoimintaan.

Yhteenvetona sanottakoon, että kasvavan kaivostoiminnan odotetaan tuovan alueelle työpaikkoja ja taloudellista elinvoimaa. Saman tuvan katon alle mahtuu tulevaisuudentoivon lisäksi myös ymmärrettävää huolta eritoten ympäristövaikutuksista. Keskustelut soljuivat pohjoiskarjalaiseen tapaan silminnähden sutjakkaasti, kahvi virtasi ja kysymykset saivat vastauksia.

Vierailumme yksityiskohtaisemman reportaasin voi lukea EUMINDA-hanketarinoista.

Maailma muuttuu, ja kivetkin täytyy saada kiertämään

Kaivostoiminta on vain yksi osa laajempaa mineraalitaloutta, jonka voi ajatella kattavan sekä raaka-aineiden etsinnän, louhinnan ja jalostamisen, kuin myös muut arvoketjut liittyen muun muassa tuotteiden valmistukseen, materiaalien kiertoon ja muihin toimialoihin. Näitä muita toimialoja ovat esimerkiksi energia- ja teknologiateollisuus sekä alaan linkittyvä tutkimustoiminta, koulutus ja palvelut.

Pohjois-Karjalassa mineraalitalous näkyy tällä hetkellä kaivostoimintana, mineraalien jalostuksena, alaan liittyvänä tutkimuksena, koulutuksena ja innovaatioina, kiertotalouden ratkaisuina ja myös esimerkiksi ympäristötekniikan osaamisena.

Maakunnassamme on myös kansainvälisesti kiinnostavaa kehitystä, jonka avulla voidaan edistää puhtaampia ja resurssitehokkaampia menetelmiä. Mineraalitalous koskettaa siis maakuntaamme monelta eri suunnalta.

Maailman muuttuminen lisää tarvetta edellä mainitulle osaamiselle. Energiamurros, digitalisaatio ja kriittisten raaka-aineiden kasvava kysyntä haastavat pohtimaan, mistä tarvitsemamme mineraalit saadaan ja miten niitä käytetään mahdollisimman kestävästi. Materiaalien tehokkaampi hyödyntäminen, kierrätys ja syntyvien haittojen vähentäminen on vuosi vuodelta tärkeämpää, kuten sen kuuluukin olla.

Nopeiden muutosten keskellä on tärkeää pitää kiinni suunnitelmallisuudesta: Suomella on kansallinen mineraalistrategiansa ja Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien yhteinen mineraalialan toimintasuunnitelman päivitys on loppusuoralla.

Mineraalialan kestävyyteen keskittyvän EUMINDA-hankkeen alkutaipaleella tehdyssä sidosryhmätutkimuksessa todettiin kuitenkin, että myös Pohjois-Karjalan tasolle ulottuvalle toimintasuunnitelmalle on tarve ja että suunnattomasti säntäily nähdään itsessään riskinä tulevaisuuden kehitykselle. Vaikka mineraalitalouden teema itsessään jakaa mielipiteitä, pohjoiskarjalaiset intressiryhmät ovat silti nähneet tärkeämpänä löytää yhteistä tarttumapintaa.

EUMINDA-hankkeen lopputuotoksena tuotammekin Pohjois-Karjalan kestävän mineraalitalouden tiekartan, joka tulee toimimaan päätöksenteon tukena tulevina vuosina. On tärkeää etsiä ja hyödyntää mineraalitalouden kasvavat mahdollisuudet ja on yhtä tärkeää kohdistaa rajalliset resurssimme tarkasti ja ennen kaikkea oikeudenmukaisesti.

Oikeudenmukaisuus ei synny itsestään

Mineraalitalouteen kehittämiseen liittyy paljon mahdollisuuksia, mutta myös haastavia kysymyksiä. Kuka hyötyy uusista investoinneista? Miten minimoidaan mahdolliset ympäristöön kohdistuvat riskit? Entä kenen ääni kuuluu, kun tulevaisuuden ratkaisuista päätetään?

Oikeudenmukaisuus on moniulotteinen käsite. Teeman yhteydessä voitaneen kuitenkin sanoa, että se ei tarkoita sitä, että kaikki olisivat kaikesta samaa mieltä, vaan että erilaiset näkökulmat otetaan vakavasti, vaikutuksia arvioidaan avoimesti ja mahdollisuudet vaikuttaa asioihin ovat todellisia.

Vuorovaikutuksella ja tiedottamisella on olennainen ero: tiedotuksen tavoitteena on jakaa tietoa, kun taas vuorovaikutuksessa ollaan valmiita myös kuuntelemaan, vastaamaan vaikeisiin kysymyksiin ja tarvittaessa muuttamaan suunnitelmia.

Tarvitsemme siis myös hieman niin sanottua brutaalia avoimuutta. Sellaista, jossa uskalletaan puhua keskeneräisistäkin asioista, tunnustaa epävarmuuksiamme ja nostaa ristiriidat ja eri näkemykset pöydälle sen sijaan, että niitä yritettäisiin kiertää. Avoimuus ei poista erimielisyyksiä, mutta se voi auttaa rakentamaan luottamusta ja löytämään ratkaisuja, joista edes jonkun takana jokainen voisi seistä ylpeydellä. Kenties naiivia, mutta myös eteenpäin vievää.

Pohjois-Karjalan maakuntaliitto julkaisi vastikään ”Maailman superlatiivisin Pohjois-Karjala” -kampanjan, jonka tarkoituksena on ottaa rohkeasti kynttilä pois vakan alta. Viestin hengessä uskallankin allekirjoittaa mineraalitalouden suhteen lauseen, että olemme maailman idearikkain Pohjois-Karjala. Meillä on poikkeuksellista pöhinää ja positiivista pohjavirettä haastavienkin aiheiden äärellä.

Ei pidä poteroituman tälläkään alalla

Pohdimme osallistumisen ja oikeudenmukaisuuden aiheita kotimaahan keskittyvien tiimien lisäksi myös kansainvälisissä verkostoissamme. Tämänhetkisen EUMINDA-hankkeemme hankeryhmään kuuluu osaajia useista maista: Suomesta, Alankomaista, Puolasta, Romaniasta, Kreikasta, Tšekin tasavallasta, Espanjasta, Bosnia ja Hertsegovinasta sekä  Ukrainasta.

Saatamme katsoa samaa asiaa hyvinkin eri tavalla ja sen ansiosta meillä on mahdollisuus poimia täysin uusia ideoita tekemiseemme. Sama pätee maakunnan sisällä. Yritykset, tutkijat, viranomaiset, kunnat, järjestöt ja asukkaat tarkastelevat mineraalitaloutta erilaisista lähtökohdista.

Jos palaamme vielä Ilomantsin tupailtaan, sen kenties tärkein muistutus oli, ettei mineraalitalouden kehitystä voi tarkastella vain numeroina tai teknisinä ratkaisuina. Niiden rinnalla kulkevat aina ihmisten kokemukset, huolet ja toiveet. Kestävän mineraalitalouden rakentaminen vaatii teknologista kehitystä, vastuullista liiketoimintaa ja vaikuttavaa ympäristönsuojelua. Mutta yhtä lailla se vaatii oikeudenmukaisuutta, vuorovaikutusta ja yhteistyötä.

Digitaalisuuden aikakautena, jota paraikaa elämme, luulisi myös, että parhaat ideat liikkuvat alueelta toiselle lähes itsestään. Käytännössä olen kuitenkin saanut huomata, että usein paras reitti ideoiden ristiinpölytykselle ja niiden arvon huomaamiselle on kohtaamiset eri ryhmien kanssa.

Esimerkkinä tästä on Ruotsin Örebrossa testattu teollisuuden sivuvirtojen hyödyntäminen kaivostoiminnassa syntyvien happamien materiaalien neutraloinnissa, jonka tuloksista saimme kuulla EMRIE-hankkeen tilaisuudessa Kajaanissa. Ajatus herätti kiinnostusta myös laajemmassa alueellisessa kehittämistyössä, ja nyt vastaavanlaisten ratkaisujen pilotointi on noussut mukaan Itä- ja Pohjois-Suomen mineraalialan toimintasuunnitelman valmisteluun.

Meidän ei tarvitse olla kaikesta samaa mieltä ja tuskin tulemme koskaan täysin olemaankaan. Sen sijaan meidän on pystyttävä keskustelemaan myös vaikeista asioista, kuuntelemaan toisiamme, tunnistamaan yhteisiä tavoitteita ja mahdollistamaan rohkeatkin avaukset ja käytännön kokeilut. Olemmehan maailman avoimin ja onneksi myös ihmisrakkain Pohjois-Karjala.