Luonnon­suo­je­lu­liiton Pohjois-Karjalan piiri ei tyytynyt hallinto-oikeuden päätök­seen maakun­ta­kaavan turvetuotantoalueista

Suomen luonnon­suo­je­lu­liiton Pohjois-Karjalan piiri on hakenut valitus­lupaa korkeim­malta hallinto-oikeudelta Itä-Suomen hallinto-oikeuden 20.9.2023 antamaan päätök­seen, joka koski Pohjois-Karjalan maakun­ta­kaavan 2040 ensim­mäisen vaiheen turvetuotantoratkaisuja.

Hallinto-oikeus päätti kumota kaavasta kuusi suota, jotka kuuluvat luonnon­ti­lai­suus­luok­kaan 2. Päätös perustui luonnon­suo­je­lu­liiton Pohjois-Karjalan piirin tekemään valituk­seen. Piiri vaati, että kaavan turve­tuo­tan­to­rat­kaisut on kumot­tava kokonai­suu­des­saan, mutta hallinto-oikeus päätyi kuuden suon kumoa­mi­seen ja hylkäsi valituksen muilta osin.

Kumot­tujen soiden pinta-ala on yhteensä 1 402 hehtaaria, mikä käsittää noin 25 prosenttia kaikista maakun­ta­kaa­vassa osoite­tuista turve­tuo­tan­toon sovel­tu­vista alueista. Kumotut alueet sijait­sevat Ilomant­sissa ja Tohmajärvellä.

Maakun­ta­val­tuusto hyväksyi maakun­ta­kaavan 2040 ensim­mäisen vaiheen 13.6.2023. Siinä käsitel­lään turve­tuo­tantoa, arvok­kaita soita sekä raken­nettua kulttuu­riym­pä­ristöä. Kaavassa osoitet­tiin turve­tuo­tan­toa­lueina (EO/tu) 13 suota (2 995 hehtaaria) tuotan­nossa olevina tai voimassa olevan ympäris­tö­luvan mukai­sina alueina. Erikseen turve­tuo­tan­toon sovel­tu­vina alueina (tu) osoitet­tiin 29 suota (5 611 hehtaaria) aktii­vi­hiilen tuotan­toon sovel­tu­vina. Kaava­rat­kai­sussa myös kumot­tiin vanhat voimassa olevat turve­tuo­tan­to­va­raukset, mikä puolitti varausten pinta-alan nykyti­lan­tee­seen verrat­tuna. Tämä toteutuu vasta kaavan saadessa lainvoiman.