Suhdan­ne­tiedot: Itäisen Suomen ohjel­masta vauhtia jalos­tusarvon nostoon – totta vai unelmaa? 

Suhdan­ne­tie­tojen perus­teella metsä­alalla Pohjois-Karjalassa menee paremmin kuin vuosi sitten. Eniten tulos­pa­ran­nusta on tapah­tunut puun sahauk­sessa, höyläyk­sessä ja kylläs­tyk­sessä. Raken­ta­misen luvuissa ei nousua näy vielä, joten tämä tulos on mielen­kiin­toinen. Yleensä nämä kaksi alaa seuraavat toisiaan vähin­täänkin viiveellä. Toki vienti­lu­vuissa näkyy yli 20 % nousu, mikä selit­tänee asiaa. 

Jalos­tusarvon nostoon on Pohjois-Karjalassa panos­tettu vuosia ja vihdoin näyttää, että asiassa tapahtuu edisty­mistä. Itäisen Suomen ohjelman toimeen­pa­noon kuulu­vassa Itäisen Suomen metsä­bio­ta­louden uudet avaukset ‑kasvuoh­jel­massa kohden­net­tiin 2,4 miljoonaa euroa hanke­rahaa Itä-Suomen alueelle. Pääta­voite rahoi­tuk­sessa on metsä­bio­ta­louden arvon­lisän nosta­minen julkisten toimi­joiden ja yritysten välisenä yhteis­työnä. Valtio­neu­vosto kohdensi kasvuoh­jelman rahoi­tuksen Pohjois-Karjalan maakuntaliitolle. 

Tämän rahoi­tuksen avulla Itä-Suomeen saatiin kolmen hankkeen kokonai­suus kattaen koko ketjun puun tuotta­misen kehit­tä­mi­sestä kohti kemial­lisen ja mekaa­nisen teolli­suuden jalos­te­tumpia tuotteita. Mukana on toimi­joita kaikista Itä-Suomen maakunnista. 

Puun kasva­tuksen kehit­tä­misen tavoit­teena on ilmas­to­kes­tävä metsä­ta­lous siten, että otetaan samalla huomioon puun laadun kehit­tä­minen vastaa­maan entistä paremmin tulevai­suuden tuotteiden tarpeita. Puuai­neen hyödyn­tä­mi­seen liitty­vissä osuuk­sissa on vahvasti mukana sivuvir­tojen hyödyn­tä­minen sekä uudet kemial­liset tuotteet ja puura­ken­ta­misen kehit­tä­minen unohta­matta hiili­diok­sidin kaappaa­mista ja hyödyn­tä­mistä jatko­ja­los­teiksi. Samalla panos­te­taan vahvasti TKI-ympäristön tukemi­seen niin, että se entistä paremmin vastaa elinkei­noe­lämän ja yritysten liike­toi­minnan kehit­tä­misen tarpeita. 

Se mikä hanke­ko­ko­nai­suu­desta jäi puuttu­maan, on metsän ei-puuaineisten hyötyjen kehit­tä­minen. Se on ollut pitkään haasteena metsä­alan ja sen tuotteiden kehit­ty­mi­sessä ja jää vielä odotta­maan ”parempia aikoja”. Tämä on valitet­tava puute. 

Vastaus otsikon kysymyk­seen on varovainen ”totta”. Tämä kehitys antaa jollei muuta, niin vahvaa toivoa siihen, että jalos­tusarvon nosta­minen ei ole enää sitten joskus vaan nyt. 

Lisätie­toja