Pohjois-Karjala kuuluu harvoihin hiiltä sitoviin maakuntiin

Luonnon­va­ra­kes­kuksen (Luke) lokakuussa julkai­seman tiedon mukaan Suomen metsien hiili­tase on kääntynyt nopeasti huoles­tut­ta­vaksi: metsät, jotka vielä hiljat­tain sitoivat hiiltä, tuottavat nyt päästöjä.

Vuonna 2015 vain Etelä-Karjalan, Kymen­laakson ja Uuden­maan maakun­tien metsät olivat päästö­läh­teitä, mutta vuonna 2023 tilanne kääntyi toisin­päin, jolloin hiili­nie­luina voitiin pitää enää Pohjois-Karjalan, Lapin ja Pohjan­maan metsiä.

Luken lokakuussa julkai­seman aluekoh­taisen metsien hiili­ta­se­las­kennan mukaan Pohjois-Karjalan metsät sitoivat hiili­diok­sidia 0,26 miljoonaa hiili­diok­si­die­kvi­va­lent­ti­tonnia (MtCO2e) vuonna 2023. Inven­taa­riossa otetaan huomioon sekä puusto että maaperä.

- Pohjois-Karjalassa metsien hiili­nielu pieneni vuodesta 2015 vuoteen 2018. Sen jälkeen hiili­nielu kasvoi vuoteen 2020 ja taas vuosina 2021 ja 2022 hiili­nielu pieneni niin paljon, että vuonna 2022 metsämme olivat jopa päästö­lähde. Vaihtelua vuosien välillä on siis aika paljon. Luken tutki­joiden mukaan yksi suuri syy siihen ovat vuosit­taiset hakkuu­määrät. Myös ilmas­ton­muu­toksen aiheut­taman lämpö­tilan nousu ja sen aiheut­tamat metsä­tuhot, puiden raken­ne­muu­tokset ja karik­keen hajoa­mis­no­peuden kasvu ovat vaihtelun takana, sanoo Pohjois-Karjalan metsä- ja ilmas­to­asian­tun­tija Sari Koivula.

Koivula arvioi, että Pohjois-Karjalan metsät ovat edelleen hiili­nielu suuren metsäpinta-alan ja metsien hyvän kasvun ansiosta.

Pohjois-Karjalassa hakkuiden vaikutus metsien hiili­ta­see­seen näkyy alla olevassa kaaviossa.

Lasken­ta­mal­leissa eroja

Luonnon­va­ra­keskus vastaa Suomen maankäyt­tö­sek­torin viral­li­sista kasvi­huo­ne­kaa­su­tie­doista. Tilas­to­keskus vastaa puoles­taan viral­li­sesta rapor­toin­nista kaikkien kasvihuonekaasujenosalta. 

Myös Suomen ympäris­tö­keskus (Syke) tuottaa tietoa kasvi­huo­ne­kaa­suista, jotta Suomessa pysty­tään kehit­tä­mään työka­luja ja ratkai­suja ilmas­ton­muu­toksen hillintään.

Sari Koivula on kiinnit­tänyt huomiota tutki­mus­lai­tosten toisis­taan poikkea­viin tulok­siin, josta Pohjois-Karjalan maakun­ta­liitto julkaisi tiedot­teen 18. syyskuuta. Tiedote perustui tuolloin saata­villa oleviin tietoihin, joita vertai­le­malla sai käsityksen, että Luken laskel­missa Suomen metsät ovat päästö­lähde ja Syken vastaa­vissa hiilinielu.

- Myöhemmin saimme selville, että Syke laskee tulok­sensa vuosien 2017–2021 keskiar­vona. Näin ollen vertailua varten on lasket­tava myös Luken tulok­sista vastaava keskiarvo, Koivula kertoo.

Kun tulokset saadaan näin vertai­lu­kel­poi­sem­miksi, niin myös Luken laskel­missa Suomen metsät olivat vuosien 2017–2021 keskiar­vona hiili­nielu (-5 miljoonaa MtCO2e). Syken mukaan metsät olivat samaan aikaan huomat­ta­vasti merkit­tä­vämpi hiili­nielu: ne sitoivat hiili­diok­sidia 27,7 MtCO2e:a.

- Erot johtuvat erilai­sista lasken­ta­mal­leista ja luokit­te­luista, Syken lasken­nassa ei esimer­kiksi toistai­seksi ole otettu huomioon ilmas­ton­muu­toksen vaiku­tuksia laskenta-ajanjaksolla. Saamani tiedon mukaan Syke päivittää parhail­laan laskelmia niin, että lähtö­ai­neis­tona on uusin moniläh­dein­ven­tointi. Myös ojitet­tujen turve­maiden päästöjen lämpö­ti­la­riip­pu­vuus otetaan huomioon.  Alusta­vien tulosten perus­teella turve­maiden päästöjen lasken­ta­tavan muutos korjaa tuloksia lähemmäs Luken julkai­semia maakun­nit­taisia arvioita, Koivula kertoo.

- On hienoa, että eri tutki­mus­lai­tokset kehit­tävät menetel­miään ja vertai­levat tulok­siaan. Tämä työ tuottaa meille tulevai­suu­dessa yhden­mu­kai­sempia ja ymmär­ret­tä­vämpiä tuloksia. Se on kaikkien näiden asioiden parissa työsken­te­le­vien etu.

Koivulan mukaan tulosten vertailu osoittaa, että metsien hiili­ta­seen laskenta on hyvin monimut­kainen asia.

Lisätie­toja