Itäisen Suomen elinvoima rakentuu uudelle perustalle

Kolmen itäisen Suomen maakunnan, Etelä-Karjalan, Kymen­laakson ja Pohjois-Karjalan, alueke­hit­tä­mis­kes­kus­telut kertoivat selvästi, että toimin­taym­pä­ristö on muuttunut pysyvästi. Kyse ei ole tilapäi­sestä kriisistä, vaan pitkä­kes­toi­sesta raken­ne­muu­tok­sesta, joka vaikuttaa elinkei­noihin, väestö­ke­hi­tyk­seen, inves­toin­teihin ja koko alueen tulevai­suu­teen. Tämä on pakko tunnistaa ja tunnustaa tulevan kehit­tä­mis­työn pohjaksi.

Venäjän hyökkäys­sota, rajan sulkeu­tu­minen ja geopo­liit­tinen epävar­muus ovat pysyvästi katkais­seet aiemman kehitys­polun. Alueke­hit­tä­mis­kes­kus­te­luissa koros­tet­tiin, että menetettyä ei voida palauttaa. Sen sijaan tarvi­taan määrä­tie­toista elinkei­no­ra­ken­teen uudis­ta­mista, uusien arvoket­jujen raken­ta­mista ja inves­toin­tien edelly­tysten vahvis­ta­mista. Tämä vaatii pitkä­jän­tei­syyttä eli siirty­mistä pois lyhyt­kes­toi­sista paikal­li­sista täsmä­toi­mista kohti pysyviä ratkai­suja ja rakenteita.

Keskus­te­lujen keskeinen viesti oli selvä: alueiden elinvoi­mai­suus on kokonais­tur­val­li­suuden perusta.

Työpaikat, yhteisöt, palvelut, saavu­tet­ta­vuus ja arjen toimi­vuus muodos­tavat perustan alueiden vakau­delle ja kriisin­kes­tä­vyy­delle. Ilman elinvoimaa ei synny pitovoimaa eikä ilman pitovoimaa ole kriisin­sie­to­kykyä ja turvallisuutta.

Pohjois-Karjalassa tämä näkökulma on tunnis­tettu vahvasti. Maakunnan kehit­tä­mi­sessä kokonais­tur­val­li­suus on läpileik­kaava periaate, joka yhdistää elinkeino‑, koulutus- ja hyvin­voin­ti­po­li­tiikat.  Vaikka toimin­taym­pä­ristö on muuttunut, Pohjois-Karjalan lähtö­kohdat eivät ole heikot. Maakun­nassa on vahvaa osaamista ja kasvu­po­ten­ti­aalia erityi­sesti metsä­bio­ta­lou­dessa ja kierto­ta­lou­dessa, fotonii­kassa ja tekno­lo­gia­teol­li­suu­dessa, mineraa­li­ta­lou­dessa ja uusiu­tu­vassa energiassa. Luonnon­va­rojen resurs­si­viisas hyödyn­tä­minen ja ilmas­to­kes­tä­vyys ovat kaiken toiminnan pohjana.  Alueen kehit­tä­minen perustuu näiden vahvuuk­sien kehit­tä­mi­seen, inves­toin­tien houkut­te­luun ja viennin kasvat­ta­mi­seen. Elinvoima ei synny sattu­malta vaan se raken­ne­taan osaamisen, tutki­muksen ja yritys­toi­minnan yhteistyöllä.

Inves­toinnit ovat koko Suomen asia

Myös inves­toin­neista puhut­tiin paljon alueke­hit­tä­mis­kes­kus­te­luissa. Itäisen Suomen maakun­tien keskeiset pullon­kaulat ovat hyvin tiedossa, ne ovat liikenne- ja logis­tiik­kayh­teydet, digi-infrastruktuuri ja energia­rat­kaisut. Näiden kehit­tä­minen ei ole vain alueel­linen kysymys, vaan kansal­linen inves­tointi Suomen kilpai­lu­ky­kyyn ja turvallisuuteen.

Pohjois-Karjalan näkökul­masta saavu­tet­ta­vuus ja toimiva infra­struk­tuuri ovat kriit­tisiä edelly­tyksiä uusien inves­toin­tien toteutumiselle.

Yksi keskus­te­lujen vahvim­mista viesteistä koski aikajän­nettä – kehit­tä­misen on ulotut­tava yli halli­tus­kausien. Tähän tarvi­taan niin parla­men­taa­ri­sesti sitova Itä-Suomen kehit­tä­mis­oh­jelma kuin ennakoi­tava ja pitkä­jän­teinen rahoitus sekä laajalti poikki­hal­lin­nol­lista yhteis­työtä.  Ilman pitkä­jän­tei­syyttä inves­toinnit eivät käynnisty eikä alueiden kehityk­seen synny tarvit­tavaa luottamusta.

Pohjois-Karjalan kehit­tä­mistyö perustuu aktii­vi­seen uudis­tu­mi­seen, jossa panos­te­taan elinkei­noe­lämän monipuo­lis­ta­mi­seen, TKI-toiminnan vahvis­ta­mi­seen, osaamisen kehit­tä­mi­seen ja erityi­sesti hyvin­voinnin ja osalli­suuden tukemiseen.

Kaikessa toimin­nassa korostuu yhteis­työn tarve niin alueel­li­sella, alueiden välisellä, kansal­li­sella ja kansain­vä­li­sellä tasolla. 

Itäisen Suomen elinvoima ei ole vain alueel­linen kysymys, vaan kyse on koko Suomen tulevai­suu­desta. Itäisen Suomen elinvoima on osa kansal­lista kokonais­tur­val­li­suutta, kilpai­lu­kykyä ja tasapai­noista kehitystä.  Pohjois-Karjala on valmis raken­ta­maan tätä tulevaisuutta.

Onnis­tu­minen edellyttää yhteistä tahtoa, pitkä­jän­teisiä ratkai­suja ja inves­toin­teja, jotka kantavat yli yksit­täisten päätösten.