Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnat ovat ottaneet metsiin liittyvän eduna­ja­misen vakavasti, sillä EU:n valmis­teilla olevat lukuisat säädökset tulisivat vaikut­ta­maan suoraan ja epäsuo­rasti alueit­temme kehitys­mah­dol­li­suuk­siin. Valmis­te­lussa olevissa säädök­sissä on paljon hyvää, mutta niiden ongel­mana on kuitenkin liial­linen yksityis­koh­tai­suus ja sitovuus, joka heikentää – ja jopa poissulkee – alue- ja paikal­lis­ta­solla toimeen­pan­ta­vissa olevia ratkaisuja.

Metsällä ja sen eri käyttö­muo­doilla on maakun­nas­samme erityinen merkitys. Alueta­lou­temme perustuu metsä­va­ro­jemme kestä­vään käyttöön, metsä­osaa­mi­semme on kansain­vä­li­sesti korkea­ta­soista ja meillä pohjois­kar­ja­la­lai­silla on läheinen ja luonteva yhteys metsiin ja niiden tarjoa­miin virkistys- ja vapaa-ajan harrastuksiin.

Metsät ja metsien käyttö on noussut vahvasti myös Euroopan unionin agendalle, vaikka EU:lla ei olekaan toimi­valtaa metsä­asioissa. EU lähestyy metsiä ilmasto- ja ympäris­tö­toi­mi­val­tansa kautta. Tähän liittyy myös EU:n komis­sion hyväk­symä Euroopan vihreän kehityksen ohjelma Green Deal. Siihen perus­tuvat luonnon monimuo­toi­suutta, metsä­stra­te­giaa, maankäyt­tö­sek­torin nieluja (LULUCF), uusiu­tuvaa energiaa ja  takso­no­miaa koskeva EU:n valmis­telu ja päätök­sen­teko etenee parhail­laan usealla rintamalla.

Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnat ovat ottaneet metsiin liittyvän eduna­ja­misen vakavasti, sillä EU:n valmis­teilla olevat lukuisat säädökset tulisivat vaikut­ta­maan suoraan ja epäsuo­rasti alueit­temme kehitys­mah­dol­li­suuk­siin. Itä- ja Pohjois-Suomen maakun­tien EU-toimistossa onkin priori­soitu vaikut­ta­minen näihin säädösvalmisteluihin.

EU:n ilmastoa ja kierto­ta­louden vahvis­ta­mista koskevat tavoit­teet ovat Itä- ja Pohjois-Suomen maakun­tien näkökul­masta kanna­tet­tavia ja hyviä. Metsä­ta­lous ja ‑teolli­suus ovat alueta­lou­temme vahvuuksia ja näiden vahvuuk­siin pohjau­tuen alueet myös tuottavat uusia ratkai­suja ilmas­to­haas­tei­siin. Kokemuk­semme mukaan EU:ssa valmis­te­lussa olevissa säädök­sissä ongel­mana on kuitenkin liial­linen yksityis­koh­tai­suus ja sitovuus, joka heikentää – ja jopa poissulkee – alue- ja paikal­lis­ta­solla toimeen­pan­ta­vissa olevia ratkaisuja.

Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnat ovat linjan­neet seuraavat näkökulmat, joiden kautta seura­taan ja vaiku­te­taan valmis­tel­ta­viin ohjel­miin ja säädöksiin.

• Ympäristön, talouden ja yhteis­kunnan tarpeiden välinen tasapaino (kokonais­kes­tä­vyyden tavoite) tulee huomioida komis­sion luonnon monimuo­toi­suuden kohen­ta­mis­toi­men­pi­teille asetta­missa tavoit­teissa. Komis­sion näkökulma ei ole kokonais­val­tainen, vaan tällä hetkellä metsää koskevat tavoit­teet keskit­tyvät paljolti ennal­lis­ta­mi­seen, suoje­luun ja metsittämiseen.
• Valmis­tel­ta­vina olevissa asioissa on nouda­tet­tava lähei­syys­pe­ri­aa­tetta ja nähtävä tavoit­teiden toimeen­pano monita­soi­sena: EU – jäsen­val­tiot alueet ja paikal­lis­taso. Toimeen­pano ratkaisee tavoit­teiden onnis­tu­misen ja alueiden erilaisten olosuh­teiden huomioon ottaminen vaatii riittävää liikkumavaraa.
• Suomen metsä­lain­sää­däntö, metsien käyttöön liittyvä pitkä­ai­kainen tutkimus ja tieto­pohja sekä metsien käyttöön ja monimuo­toi­suuden huomioon ottaminen on kansain­vä­li­sesti korkea­ta­soista. Paikal­li­sella tasolla metsä­no­mis­tajat ovat keskei­sessä roolissa. Heidän tulee saada tehdä metsäänsä koskevat päätökset parhaan mahdol­lisen olemassa olevan tiedon perus­teella ja kannus­ta­malla omistajia tarvit­ta­viin hoitotoimenpiteisiin.
• Fossii­listen raakaa­ineiden käytön vähen­tä­minen on ilmas­to­toi­men­pi­teissä ensisi­jainen tavoite. Puun käytön korvaus­vai­ku­tuksen koros­ta­minen on Itä- ja Pohjois-Suomelle tärkeää. Tässä on globaa­listi katsot­tuna alueemme suurimmat mahdol­li­suudet ilmas­to­hyö­tyjen tuotta­jana eli korvata fossii­lisia raaka-aineista uusiu­tu­villa puupe­räi­sillä tuotteilla metsien hiili­nielun rinnalla.
• Modernin biota­louden tavoit­te­lemat korkean jalos­tusarvon tuotteet eivät ole kannat­tavia tai yksin­ker­tai­sesti mahdol­lisia tuottaa ilman koko jalos­tus­ketjua. Korkean volyymin sellu­tuo­tanto ja sahateol­li­suus ja niiden suurin­ves­toinnit ja alan uudis­tu­minen on välttä­mä­töntä. Suuri volyymi on edellytys sille, että syntyy tarvit­tava määrä erikois­ja­keita jatkojalostettavaksi.

Metsien käyttöön liitty­viin säädök­siin ja ohjel­miin vaikut­ta­mista on tarpeen tehdä sekä EU-toimielinten suuntaan että myös kansal­li­sesti. Tämä työ on aloitettu tapaa­malla suoma­laisia europar­la­men­taa­rik­koja, komis­sion ja Suomen pysyvän edustuston edustajia sekä tuomalla esille Itä- ja Pohjois-Suomen maakun­tien näkemyksiä myös Suomen valmis­tel­lessa kansal­lisia linjauk­siaan. Nämä ovat liitty­neet maankäyt­tö­sek­torin nielu­ta­voit­tei­siin (LULUCF), uusiu­tuvan energian direk­tii­viin (RED III), takso­no­miaan sekä metsä­stra­te­giaan. Seuraamme luonnol­li­sesti myös tulevaa EU-valmistelua ja reagoimme edellä kuvat­tujen näkökul­mien kautta.

Vaikut­ta­mi­sessa tarvi­taan myös euroop­pa­laista yhteistyötä

Vaikut­ta­mis­työssä tarvi­taan myös euroop­pa­laista alueiden välistä yhteis­työtä. Olemmekin aktii­vi­sesti mukana Euroopan metsäisten alueiden yhteis­työssä ERIAFF-verkoston kautta. Verkos­tossa on mukana lisäk­semme alueita mm. Ruotsista, Saksasta, Italiasta ja Espan­jasta. On ollut hienoa havaita, että näillä euroop­pa­lai­silla metsäi­sillä alueilla on monelta osin yhden­mu­kaisia tavoit­teita. Verkoston kautta voidaankin laajentaa vaikuttamistamme.

Keskeistä on kuitenkin maakun­tamme korkea­ta­soinen osaaminen, joka tunnus­te­taan niin Itä- ja Pohjois-Suomen maakun­nissa, kansal­li­sesti kuin laajem­minkin Euroo­passa. Tiivis metsä­osaa­ja­ver­kos­tomme onkin aktii­vi­sesti mukana tukemassa vaikut­ta­mis­työssä ja tuomassa osaami­sensa käyttöön.