Itä-Suomen ilmas­to­kon­fe­renssi: Toiminnan aika on NYT

Olemme ensim­mäiset sukupolvet, joka näkevät ja kokevat ilmas­ton­muu­toksen vaiku­tukset – ja samalla viimeiset, joka voivat vielä vaikuttaa tulevai­suuden suuntaan, totesi Jani Halme Itä-Suomen ilmas­to­kon­fe­renssin avaus­juon­nossa. Konfe­renssi pidet­tiin 13.2. Imatralla.

Itä-Suomessa ilmas­to­työn merki­tyk­seen on jo herätty, mutta paljon on vielä tehtävää. Teemaa alusti tieto­kir­jai­lija ja meteo­ro­logi Kerttu Kotakorpi, jonka mukaan ilmas­to­työtä tarvi­taan enemmän kuin koskaan: 

- Tässä ajassa, jossa jopa suuria päättäjiä ei kiinnosta ilmas­to­kriisi, on entistä tärkeämpää edistää muutosta.

Maapallon lämpe­ne­minen on jo kiihtynyt: globaalit lämpö­tilat ovat olleet 18 kuukauden ajan yli 1,5 asteen nousussa esiteol­li­seen aikaan verrat­tuna. Rajan ylitty­minen viimeis­tään vuoteen 2030 mennessä on väistä­mä­töntä, ellei niin ole jo tapah­tunut. Tällä on valtavat seuraukset ihmisille ja luonnolle.

Kotakorven mukaan suoma­laisten tulisikin yhdistää voimansa lumisten talvien ja luonnon monimuo­toi­suuden puolus­ta­mi­seksi. Muutos ei ole pelkäs­tään katastrofin välttä­mistä – kyse on myös siitä, mitä haluamme säilyttää tuleville sukupol­ville. Suoma­laisten tulisi yhdistää voimansa lumisten talvien ja monimuo­toisen luonnon puolus­ta­mi­seksi. Suoma­laista luontoa voidaan suojella vain Suomessa, Kotakorpi muistutti.

Suomessa ilmas­ton­muu­toksen vaiku­tukset ovat keski­mää­räistä suurempia, Kotakorpi varoitti. Talvet muuttuvat nopeimmin: lumipeite hupenee, sateet tulevat enene­vissä määrin räntänä ja vetenä, pimeys lisääntyy ja sää heilah­telee nollan molemmin puolin. Keväiden aikais­tu­minen sotkee luonnon rytmejä, kuivuus­jaksot pitenevät, ja vesistöt rehevöityvät.

Näillä muutok­silla on merkit­tävät vaiku­tukset elinkei­noihin, infra­struk­tuu­riin ja ekosys­tee­meihin. Ilmas­ton­muu­tok­seen sopeu­tu­misen tarve on siis suuri.

Miten sopeu­tu­minen näkyy kuntien ilmastotyössä?

Kunta­liiton Pauliina Jalosen mukaan tällä hetkellä noin 90 % suoma­lai­sista asuu kunnassa, jossa on ilmas­to­ta­voite. Lisäksi 80 % kunnista on laatinut ilmas­to­suun­ni­telman tai valmis­telee sellaista.

Ilmas­ton­muutos on edennyt jo niin pitkälle, että meidän tulee muuttaa ajatte­lu­mal­liamme enemmän sopeu­tu­mi­seen. Sopeu­tu­minen on kuitenkin edelleen ilmas­to­po­li­tiikan sivuroo­lissa verrat­tuna päästöjen hillin­tään, minkä vuoksi herääkin kysymys: pitäi­sikö ilmas­ton­muu­tok­seen sopeu­tu­misen näkyä kuntien ilmas­to­ta­voit­teissa yhtä vahvasti kuin päästövähennykset?

Jalosen mukaan pitäisi. Jos ilmas­ton­muu­tok­seen sopeu­tu­minen noste­taan ilmas­to­suun­ni­tel­miin ja ‑strate­gioihin, käydään samalla myös keskus­telu sopeu­tu­misen tarpeesta. Jo pelkkä sopeu­tu­mis­kes­kus­telun lisää­minen voi auttaa nosta­maan sen merkitystä.

Kontio­lah­dessa ilmas­totyö on strate­gista ja käytännönläheistä

Kontio­lahden kunta on yksi näistä kunnista, joka on laatinut ilmas­to­suun­ni­tel­mansa – uusi ilmas­to­suun­ni­telma on juuri hyväksytty.

Kunta etsii aktii­vi­sesti uusia ratkai­suja päästöjen vähen­tä­mi­seksi ja ilmas­ton­muu­tok­seen sopeu­tu­mi­seksi, kertoo Kontio­lahden kunnan ympäris­tö­pääl­likkö Antti Suontama (kuvassa).

Liiken­teen päästöt on kunnassa tunnis­tettu haasteeksi, ja niitä pyritään vähen­tä­mään laajen­ta­malla kevyen liiken­teen väyliä, tukemalla sähkö- ja biokaa­suau­toilua sekä kehit­tä­mällä joukko­lii­ken­nettä. Metsän­hoi­dossa Kontio­lahti noudattaa jatkuvan kasva­tuksen periaa­tetta hiili­nie­lujen ja monimuo­toi­suuden vahvis­ta­mi­seksi. Kunta ennal­listaa alueita esimer­kiksi Kyyrön­suolla. Päästöjen vähen­tä­misen lisäksi tavoit­teena on alueen sopeu­tu­mis­kyvyn parantaminen.

Lisätie­toja