Pielis­joen linna

Vuonna 1852 valmis­tunut Pielis­joen linna on Joensuun kaupungin vanhin kivira­kennus. Joensuun kaupunki perus­tet­tiin vain neljä vuotta ennen linnan valmistumista.

Pielis­joen linna raken­net­tiin alun perin kruunun­jy­väs­töksi. Kruunu peri veroja luonnon­tuot­teina ja vilja nousi tärkeim­mäksi veron­maksun välineeksi 1600-luvulla. Kameraa­li­hal­linnon isännöimä Pielis­joen linna palveli jyväs­tönä aina 1910-luvulle saakka.

Vuodesta 1919 lähtien Pielis­joen linna toimi Pohjois-Karjalan suoje­lus­kun­ta­piirin varas­tona. Linnan pohja­ker­rok­sessa säily­tet­tiin muun muassa Joensuun kenttä­pat­terin tykkejä. Kun suoje­lus­kunta sittemmin tarvitsi toimi- ja asuin­tilaa henki­lös­töl­leen, apuun kutsut­tiin arkki­tehti Ole Gripen­berg.

Arkki­tehti Gripen­bergin uudis­tus­suun­ni­telman mukai­sesti Pielis­joen linnan sisätilat kokivat perus­teel­lisen muutoksen. Raken­nuksen keskelle sijoi­tet­tiin jyhkeä porras­käy­tävä, johon tulvii valoa keskelle kattoa raken­netun pyrami­di­maisen lyhty­ra­ken­nelman ikkunoista.

Linnan ilme muuttui myös ulkoi­sesti, kun linnan tiili­seinät rapat­tiin. Samassa yhtey­dessä linnan länsi­seinän yläosaan tehtiin kaksi kipsistä medal­jonkia. Toisen medal­jongin kuviona on suoje­lus­kun­tain hihamerkki, toinen kuvio on Karjalan vaakunan suoraa säilää pitelevä haarnis­koitu käsivarsi. Mittava uudis­tustyö saatiin valmiiksi kesällä 1929, jolloin linna vihit­tiin Pielis­joen linnaksi.

1930-luvulla Lapuan liike nautti Joensuussa rajattua suosiota, vaikkakin kiihkeim­pien suoje­lus­kun­ta­laisten harjoit­tamat kyydi­tykset ja lisään­tynyt väkivalta kasvat­tivat myös kritiikkiä.

Lapuan liikkeen hiipu­misen virstan­pyl­vääksi maini­taan episodi, jossa maamme ensim­mäinen presi­dentti K.J. Ståhl­berg puoli­soi­neen kyydit­tiin Joensuuhun lokakuussa vuonna 1930. Muilu­tuksen kohteeksi Ståhl­berg joutui, kun hän tunnet­tuna ja tiukkana lailli­suus­mie­henä kritisoi Lapuan liikettä.

Kyyditys päättyi Joensuun kaupun­gin­talon eteen, jossa muilut­tajat itse häipyivät pimeään yöhön. Vaiheik­kaan päivän päätteeksi presi­dent­ti­pa­rille löytyi lopulta yösija Pielis­joen linnasta sen jälkeen, kun suoje­lus­kun­ta­piirin sotila­soh­jaaja, jääkä­ri­luut­nantti Lang tunnisti entisen ylipääl­lik­könsä Ståhlbergin.

Ståhl­bergit palasivat takaisin Helsin­kiin jo seuraa­vana päivänä lukuisten terveh­dysten saatte­le­mina. Joensuusta lähtien lähes jokai­sella rauta­tie­a­se­malla presi­dent­ti­paria kunnioitti suoje­lus­kunnan paraati sekä kuntien kukkatervehdykset.

Sodan aikana Pielis­joen linna palveli sotilas­käy­tössä. Sodan jälkiai­kojen vaiheet näkyivät myös Pielis­joen linnan länsi­sei­nällä, kun suoje­lus­kunnan tunnusta kantanut medal­jonki hakat­tiin irti. Sodan jälkeen Pielis­joen linna toimi Sotilas­piirin esikun­tana aina vuoteen 1967 saakka.

Vuonna 1971 linnaan muutti Joensuun yliopiston alainen Karjalan tutki­mus­laitos. Linna oli tutki­muksen ja tieteen tyyssija aina vuoteen 2006 saakka. Tuolloin Karjalan tutki­mus­lai­toksen väki muutti linnasta Joensuun yliopiston yhtenäi­selle kampusalueelle.

Vuosina 1992–1993 Pielis­joen linnassa tehtiin suurre­montti. Arkki­tehti Esa Piiraisen johdolla linnan tunnelma saatet­tiin 1920-luvulle. Eräs entisöi­tä­vistä kohteista oli linnan länsi­pääty, jossa komeilee jälleen suoje­lus­kunnan hihamerkki. Samalla linnassa toteu­tet­tiin nykyai­kaisia teknisiä ratkaisuja.

Marras­kuussa 2006 yksi maakunnan merkit­tä­vim­mistä arvora­ken­nuk­sista sai uuden isännän, kun Pohjois-Karjalan maakun­ta­liitto muutti Pielis­joen linnaan.

Linnan on alkujaan suunni­tellut arkki­tehti Ernst B. Lohrmann. Pielis­joen linna kuuluu Joensuun kaupungin kulttuuri- ja raken­nus­his­to­rial­listen suoje­lu­koh­teiden ykkös­luok­kaan. Myös osa linnan sisäti­loista on suojeltu. Linnassa on kolme kerrosta. Neliöitä on yhteensä 1 500. Linna sijaitsee Niska­saaren tontilla, jonka pinta-ala on noin 3 400 neliötä. Aiemmin valtion omistama linna tuli Joensuun kaupungin omistuk­seen vuonna 2003.